Tänään kerron töherryksistä

Palatkaamme ajassa jälleen taaksepäin, marraskuun alkuun.

Kävin silloin taas opistolla kurkkaamassa kamuja. Tehtiin joulun ensimmäiset piparit, ilman muotteja tosin, mutta mitäs siitä. Sen luovempiahan niistä vain tuli :D

Tehtiin kaverin kanssa kaikille asuntolan asukeille oma nimikkopipari etunimen alkukirjaimen mukaan. Kasan pohjalla on myös muita pipareita, joita en muista mitä ne oli, paitsi että sukellusvene ja voiveitsi siellä oli ainakin...

Marraskuussa tuli myös lunta, kuten ensimmäisestä kuvastakin näkee (ja taisi olla syksyn/talven ensimmäinen lumi). Joten pakkohan sitä oli ulos mennä sitten heti pällistelemään.

Ja mitä kynsiin tulee, noh päätin yrittää josko vesimarmorointitaitoni olisivat yhtäkkiä... ilmaantuneet jostakin. Olin siis kokeillut tätä joskus aiemmin, siitä on jo paljon aikaa ja silloin, hmm, no se ei onnistunut.

Päätin kokeilla ensin muutamaan pakkauksesta ylijääneeseen tekokynteen, etten heti turmelisi omia kätösiä.

Kauniilla teippiviritelmillä kynnet kiinni kyniin, alle tasaiset (erityisen tasainen ainakin tuo valkoinen, heh) pohjavärit ja sitten marmorointivärejä valitsemaan...

En tiedä miksi ihmeessä päätin sitten valita ruskean, vihreän, valkoisen ja beigen, mutta niin minä tein. Kyllä, varsin kumma yhdistelmä. (Näin jälkiviisaana, tuo marmorointi voisi näyttää kauniilta sellaisilla ruskeansävyillä, että tekisi kynteen ikään kuin kahvi, tai kaakaovaahtokuvion.)

Näin marmorointi pitäisi siis tehdä (kaiken ymmärrykseni mukaan):

1. Astiaan vettä. (Tässä tapauksessa Susette-purkkiin ^^)

2. Valituilla väreillä veden pintaan pudotetaan pisara kerrallaan kutakin väriä. Pisara leviää niin, että sen keskelle mahtuu uusi. (Ja huom. älä tiputa pisaraa korkealta. Se voi myös upota. Heh. Mutta näyttää hauskalta purkin pohjalla, kun pysyy muodossaan.)

3. Kun kaikki värit ovat vedessä, hammastikulla tai vastaavalla värien pintaan vedetään sellaista kuviota kuin vain halutaan.

4. Kynsi upotetaan veteen vaakasuorassa niin, että värien kuvio jää kynnen pintaan. Hammastikulla kerätään loput väristä pois ja kynnen voi nostaa vedestä. (Ja on tietysti järkevää teipata omaa sormeaan suojaan, ettei saa koko sormen marmorointeja. Ja koska olet viisas, olet totta kai tehnyt sen jo ennen kuin aloit pudotella lakkatippoja veteen.)

5. Lakkarippeet pois veden pinnalta ja koko kierros alkaa uudelleen.


(Onneksi on Google, koska todennäköisesti tästä oli hankala ymmärtää. Hae vain: vesimarmorointi)


Mutta niin, kuinkas siinä kävi. No, pakko myöntää, että huomattavasti paremmin kuin silloin joskus, mutta ensinnäkin valitsemani värit eivät olleet hyvät. Toiseksikin, noin joka kymmenes pisarataideteokseni lopulta oli sellainen, että siihen uskalsi kyntensä upottaa (eli tein monta jotka tuhoutuivat syystä tai toisesta...).

 Lakat olivat märkiä vedestä nostettua, joten kuivumisaika tuplaantui. Turhauttaa pelkästään nyt, kun vain ajattelen koko prosessia. Huh, no, ainakin tuli kokeiltua.

Kun lakat olivat kuivat, tein vielä punaisella nimettömiin pienet sydämet, mutta niistä minulla ei ole kuvaa.

Ehkä joskus jos koittaisin uudelleen, voisin vielä ihastua tähän tekniikkaan, mutta tuota... se ei taida ihan kohta tapahtua.

T: Vilkku